Persönlicher Steckbrief
Deutscher Rechtshinweis
zu angezeigten Fremdseiten hier.
English - Suomeksi - Eesti keeles
Geboren 5. August 1952 in Stuttgart. 1959-61 Waldorfschule, 1961-67 anthroposophisches Kinderheim, wo ich unter massiver Gehirnwäsche und Einschüchterung, unter der ersten und zweiten von insgesamt vier Erzieherinnen auch mit körperlicher Gewalt, zu leiden hatte. Die Außenwelt war tabu, Hörfunk und Zeitungen waren verboten. 1968-72 wieder Waldorfschule, dort guter Rehabilitationserfolg, der jedoch bald an den Möglichkeiten einer Schule und an dem für den Waldorfschülerdurchschnitt bescheidenen Elternhaus seine natürlichen Grenzen fand.
1972 Rückfall in das Heiligtum der Heimumgebung durch aufgeschwatztes Musikwanderstudium mit Auslandsaufenthalten, dadurch erneute Vereinsamung. 1973-77 Orgelbaulehre in Echterdingen. Durch lange tägliche Wege und Arbeitszeiten (13 Stunden außer Hause) sowie das Fehlen eines selbständigen Haushaltes war keine Integration in eine Freizeitumgebung möglich. 1977 erneuter Rückfall in anthroposophische Umgebung durch Arbeit in den kommunistisch geführten, anthroposophischen Camphill-Heimen in Schottland, Seminar ab September, abgebrochen zu Weihnachten 1978 nach Herzbruch mit einer damals 21jährigen Ravensburgerin, die sich ihrem Landsmann leichtsinnig angenähert hatte. Erst bei dieser Gelegenhelt wurde ich belehrt, dass die Liebe in Camphill, eigentlich allgemein bei Anthroposophen, nicht geduldet wird. Seit 1980 führe ich einen selbständigen Haushalt. Seit 1979 verschiedene Arbeitsplätze, von Theaterbühne über Chemiebetrieb bis Naturkostladen, August 1996 bis Jahresende 2007 Universalkraft bei einem bankennahen EDV-Dienstleister, der zum Jahresende fortzog. Januar bis Mai 2008 Transfergesellschaft. Seit Juni 08 arbeite ich als Hausmeister in einem großen Bürokomplex in Fellbach-Schmiden. Ich erwäge im Frühjahr 2009 den Umzug nach Fellbach; neben dem kürzeren Weg zur Arbeit und zur finnischen Gemeinde (siehe weiter unten) wäre ich damit auch das "Sicher & Sauber" des Stuttgarter OB mitsamt dem aggressiven gelben Straßenlicht in meinen Fenstern endlich los.
1979 begann ich, auf dem Inseratenweg Kontakt zu Mädchen zu suchen, musste aber zehn Jahre später unter dem Druck wissenschaftlicher und materieller Erwartungen der Gegenseite, die den Altersunterschied in kritische Höhen getrieben haben, aufgeben. Auch waren ihre Präferenzen an Wege und Mittel des Kennenlernens angesichts meiner anormalen Ausgangslage mit meinem Gewissen nicht vereinbar. Der Suche verdanke ich indes die Fähigkeit, über Liebe überhaupt frei zu reden, da anfängliche, aus der Erziehung herrührende Ängste sich als unbegründet erwiesen. Erst 1982 gelegentlich eines Ferienbesuches in Schottland bin ich aus dem Dornröschenschlaf der anthroposophischen Erziehung endgültig aufgewacht, als eine damals 20jährige Bambergerin eine Einladung über die Winterferien nach Stuttgart unter Berufung auf die Wichtigkeit ihrer Freunde ablehnte: Selbstmordversuch im September 1983.
1981 Beginn des Selbststudiums der finnischen Sprache, seit 1985 fast jedes Jahr Ferien in Finnland, dessen EU-Beitritt (1995) ich sehr bedauere. Mitglied der Deutsch-Finnischen Gesellschaft 1984-97, Austritt wegen ihres zunehmenden Kommerzialismus. Obwohl kein dogmatischer Kirchgänger, schloss ich mich ersatzweise der in Fellbach beheimateten finnischen Gemeinde Stuttgart an. Neben (britischem) Englisch ist Finnisch meine zweite Fremdsprache mit guter Sprachroutine. Im Herbst 2004 habe ich begonnen, mit Finnisch als Lehrsprache dessen nächsten Sprachverwanden, Estnisch, zu lernen. Im Spätsommer 2006 war ich erstmals in Estland, mein Aufenthaltsort war eine Woche lang Tartu (Dorpat). Die Arbeitssituation hinderte mich 2007 und -08 an Reisen.
Politische Ausrichtung: gemäßigt links, gemeinwohl-, demokratie-, friedens- und ökologisch orientiert, den USA abgeneigt. 1982 trat ich den Grünen bei, die ich aber wegen ihres Ja zu Kosovokrieg und (zufällig fast zeitgleich) längeren Ladenöffnungszeiten zur Jahrtausendwende wieder verlassen habe. Ich übe strenge Selbstdisziplin im Umgang mit Arbeitszeiten und bin gegen Nacht-, Wochenend- und Feiertagsarbeit in Wirtschaftsbranchen. Seit 1997 bin ich im Förderverein des Freien Radios für Stuttgart, wo ich seitdem Musiksendungen gestalte sowie bis 2006 auch Sendungen zu meinem als Arbeitnehmerschutz bezeichneten Politikum machte. Ein großes Radioprojekt war 2003 eine achtteilige Sendereihe "Das Kathleen Ferrier-Gedächtnisjahr" aus Anlass des 50. Todestages der englischen Sängerin. Seit 2001 besteht diese Internetseite, auf der ich auch einen Ordner zur Leidensgeschichte des unschuldigen amerikanischen Gefangenen Mark Lankford unterhalte.
Das
Fehlen einer Familie ist neben meiner Pechsträhne in
Herzensdingen (Naturgesetz: "ohne Blüten keine Früchte")
hauptsächlich auf meine politische und weltökologische Überzeugung zurückzuführen.
Ich bin nicht bereit, diesem Staat und seinen externen
Regulatoren ein Kind zu schenken, und sehe angesichts des
ungebremsten Weltbevölkerungswachstumes nichts Gutes kommen. Ich
habe die Trennung der Sterbehilfe vom Dritten Reich ebenso
vollzogen (zur Verdeutlichung erfand ich auch den Ersatzbegriff
"Leidensfreitod", da "Sterbehilfe" weder ein
Leiden als Bedingung noch die Freiwilligkeit betont) wie die
Geburtenkontrolle mit westlicher Moralpredigerei. Beide befürworte
ich unter der strengen Auflage der absoluten Gleichberechtigung
und des Schutzes vor jedem Missbrauch zB für erbrechtliche
Zwecke. Ebenso bin ich gegen jede gewaltsame Verlängerung
unwiderruflich verleideten Lebens, in der ich auch einen Verstoß
gegen das grundgesetzliche Gebot der Unantastbarkeit der
Menschenwürde sehe.
The One Behind This Website
Born 5th August 1952 in Stuttgart. Waldorf School from 1959 to 1961, thereafter until 1967 anthroposophical boarding school where I suffered under massive brain-washing including - under the first and second of four governesses - physical violence. The outside world was inaccessible, radio and newspapers were prohibited. 1968 to 1972 back at Waldorf school where I had a considerable success in social re-establishment, although this found its natural limits at the possibilities of a school and the below-average wealth conditions at home.
In 1972 I suffered a setback when returning to anthroposophical sanctuaries by a music course partly abroad thus falling back into loneliness. 1973 to 1977 I went through a church-organ builder's training during which, through daily travelling and work (13 hours off home) as well as an independent home lacking, there was no chance to integrate into any free-time activity. In 1977 there came another setback into anthroposophical sanctuaries through work in the communist-ruled Camphill Rudolf Steiner Schools in Scotland, seminar as from September but discontinued at Christmas 1978 after a then-21-year-old Ravensburg girl had broken my heart by carelessly approaching her fellow-countryman. Not until then I learned that love is at Camphill, actually among anthroposophists in general, not being tolerated. In 1980 I moved into an independent home. Since 1979 I had various employers ranging from a theatre company via a small chemical plant to health-food shops. August 1996 to the end of 2007 all-round job at an electronic cash network provider's who moved away. Transfer time until May 2008, and as from June I am in the Facility Management of a large office unit in Fellbach, Stuttgart's eastern neighbour town. I consider the move to Fellbach in spring 2009. Apart from easier access to both work and the Finnish parish (see further below), I would finally get rid of the Stuttgart Lord Mayor's "Secure & Clean" policy with its aggressive yellow street-lights in my windows.
In 1979 I started trying to get in touch with girls through newspaper ads but had to capitulate after ten years as the age difference has grown to become critical under trhe pressure of the females' scientifical and material expectations. Nor were their preferred ways and means of contact, due to my subnormal conditions, in accordance with my conscience. Through these activities however I became able to talk freely about love as fears deriving from the rearing were found unreasoned. Not until 1982, at the occasion of a holiday visit to Scotland, I finally woke up from the Sleeping Beauty dream of anthroposophical rearing when a then-20-year-old Bamberg girl refused an invitation to Stuttgart referring to her friends at home being too important: attempt of suicide in September 1983.
In 1981 I started learning the Finnish language, since 1985 one holiday journey almost every year to Finland, the EU membership of which (since 1995) I thoroughly regret. Membership to the German-Finnish Society 1984 to 1997 when I left them due to their increasing commercialism. Though far from being a church dogmatist, I joined the Stuttgart Finnish Parish instead. Finnish is, besides English, thus my second foreign language with decent talking routine. In autumn 2004 I started, using Finnish as a teaching-language, learning its nearest kin Estonian as well. In late summer 2006 I was in in Estonia the first time and spent a week in Tartu. My work situation prevented me from travelling in 2007 and -08.
Politically I am on the non-extreme left wing, common welfare, democracy, peace and ecology-minded, detesting the USA. In 1982 I joined the German Greens but left them at the turn of millennium as a consequence of them supporting German troops be sent into the Kosovo War and (by chance almost simultaneuosly) legalising longer opening of shops. I practise a stringent self-discipline in using commercial services and do not accept night, week-end and public holiday labour in the economy. In 1997 I joined the support association of the Free Radio for Stuttgart where subsequently I occasionally run music broadcasts and, until 2006, did sessions on my Workers' Protection campaign. One large project was an eight-part series in 2003, "The Kathleen Ferrier Memorial Year", at the occasion of the 50th anniversary of the English singer's death. This website exists since 2001, and on it I also keep a folder about the innocent American prisoner Mark Lankford.
The
absence of a family is, besides my bad luck in love (natural law:
"No fruit without flowers"), a consequence of my
political and ecological conviction. Not only do I refuse this
state and its external rulers this gift, but I see nothing good
for the future at the presence of the continuing growth of
population either. I have separated euthanasy from the Hitler
regime as well as birth control from Western moral preaching and
favour both under the strict condition that there be equal rights
to All, and misuse eg. for the purpose of inheritance is
impossible. Also, I oppose all violent extension of incurably
pain-stricken human life.
Tämän kotisivun omistaja
Synnyin 5. elok. 1952 Stuttgartissa. 1959-61 Steiner-koulu, 1961-67 antroposofinen sisäoppilaitos, siellä aivopesevä ventovieras kasvatus, johon neljästä kasvattajasta ensimmäisen ja toisen johdolla kuului myös väkivaltaa. Ulkomaailmaan ei päästy, radio ja lehdistö kiellettiin. 1968-72 taas Steiner-koulu, jossa paluu ajanmukaisempaan elämänmenoon onnistui hyvin, vaikka tie löysi luonnolliset rajansa koulun mahdollisuuksista ja waldorfkoululaisten keskimäärään verrattuna vaatimattomista kotiolosuhteista.
V. 1972 takaisku sisäoppilaitoksen ympäristöön musiikkikoulutuken avulla, osittain ulkomailla, joka sai minut taas yksinäisyyteen. 1973-77 urkujenrakentajan koulutus, jonka aikana, pitkien jokapäiväisten työnaikojen ja -matkojen (13 tuntia poissa kodista) sekä oman kodin puutteen vuoksi, ei ollut mahdollista päästä yhteenkään vapaa-ajan seuraan. 1977 toinen takaisku antroposofien pyhäkköihin työllä kommunistisissa Camphill Rudolf Steiner-sisäoppilaitoksissa Skotlannissa. Seminaarikoulutus alkoi syyskuussa, mutta keskeytin sen jouluna 1978 kun silloin 21-vuotias sakaslaistyttö Ravensburgista, joka huolettomasti oli lähestynyt kotimaansa toveria, oli murtanut sydämeni. Vasta siinä tilaisuudessa minulle opetettiin että Camphillissä, oikeastaan useimmissa antroposofien piireissä, syrjitään rakkautta. V:sta 1980 lähtien minulla on itsenäinen koti. Vuodesta 1979 lähtien eri työpaikkoja teatteriseurasta kemialiikkeen kautta luontaistuotekauppoihin, v:n 1996 elokuusta v:n 2007 loppuun elektronisen maksuliikenteen erikoisliikkeessä joka muutti pois. Transfer-tilanne toukokuuhun 2008 asti, ja kesäkuusta alkaen työskentelen talonmiehenä isossa toimistotaloyksikössä Fellbachissa, Stuttgartin itäisessä naapurikunnassa. Aion muuttaa v:n 2009 keväällä Fellbachiin. Eivät vain matkat töihin ja suomalaiseen seurakuntaan (ks. alemmalla) lyhenisi, vaan pääsisin vihdoin Stuttgartin ylipormestarin "Turvallinen & puhdas"-politiikasta ja tähän kuuluvasta aggressiivisesta, suoraan ikkunoihin paistavasta keltaisesta katuvalosta eroon.
V:sta 1979 alkaen etsin sanomalehtien avulla tyttöä mutta jouduin antautumaan jo kymmenen vuoden kuluttua ikäeron kasvettua, vastapuolen tieteellisten ja aineellisten odotuksien paineessa, vaarallisiin. Myös oli omatuntoni, epänormaaleja olosuhteitani katsoen, kieltänyt minua menemästä heidän etsinnän etusijalle asentamiaan tutustumisen teitä. Etsintää kiitän kuitenkin kyvystäni puhua vapaasti rakkaudesta, koska kasvatuksesta syntyneet pelot eivät toteutuneet. Vasta v:n 1982 Skotlannin lomamatkan aikana heräsin lopullisesti antroposofien aikaansaamasta Prinsessa Ruususen unelmasta kun tuolloin 20-vuotias bambergiläistyttö vastasi lomakutsuun Stuttgarttiin kielteisesti oman ystäväpiirinsä tärkeyden vuoksi: itsemurhayritys syyskuussa 1983.
V. 1981 alkoi suomen kielen opiskeluni, v:sta 1985 lähtien olin melkein joka vuosi Suomessa, jonka EU-jäsenyyttä valitan kovasti. Liityin v. 1984 Saksalais-Suomalaiseen Seuraan mutta erosin v. 1997 yhdistyksen kaupallistumisen seurauksena. Vaikka olen kaukana kirkollisesta dogmaattisuudesta, liityin korvaukseksi Stuttgartin suomalaiseen seurakuntaan. Siis brittiläis-englannin kielen vierellä suomi on päässyt toiseksi vieraaksi kieleksi, jonka osaan suhteellisen hyvin puhua. Vuoden 2004 syksyllä alkoi, suomi opetuskielenä, viron kielen opintoni. Vuoden 2006 loppukesällä olin ensimmäisen kerran Virossa ja asuin viikon Tartossa. Työtilanne esti minua vuosina 2007 ja -08 matkustamasta.
Poliittisesti olen vasemmistolainen (en liioittele äärivasemmistoon!), yhteishyvän, demokratian, rauhan ja luonnonsuojelun puolesta sekä Yhdysvaltoja vastaan. V. 1982 liityin Saksan Vihreiden puolueeseen mutta erosin vuosituhannenvaihteeksi puolueen kannatettua sekä Saksan sotavoimien liittymistä Kosovon sotaan että (sattumalta melkein samanaikaisesti) kauppojen laillisten aukioloaikojen pidentämistä. Olen ankarasti omakurinpitoinen talousalojen työnaikojen kohdalla ja vastustan niiden yö-, viikonloppu- ja pyhäpäivätoimintaa. V:sta 1997 lähtien olen Stuttgartin Vapaan Radion avustusyhdistyksen jäsen ja teen joskus musiikkilähetyksiä sekä vuoteen 2006 asti myös lähetyksiä työläistensuojeluksi kutsumastani kampanjasta. Iso projekti oli v. 2003 "Kathleen Ferrier-muistovuosi", 8-osainen lähetyssarja englantilaisen laulajan 50:nnen kuolinmuistopäivän ansiosta. Tämä kotisivu on olemassa v:sta 2001 lähtien, ja siinä on myös kansio syyttömästä amerikkalaisesta vangista Mark Lankfordista.
Perheen puuttuminen ei vain johdu
siitä, etten koskaan saanut rakastaa (luonnon laki: "ei
hedelmiä ilman kukkia"), vaan myös poliittisista ja
maailmanekologisista syistä. En ole valmis lahjoittamaan yhtään
lasta tälle valtiolle ulkoisine säännöstelijöineen. Myös
ihmiskunnan väkiluvun jarruttamattoman kasvun johdosta en odota
mitään hyvää. Olen erottanut sekä kuolinavun Saksan
Kolmannesta Valtakunnasta että syntyvyyden rajoitukset länsimaisista
moraalisaarnoista. Kannatan molemmat edellyttäen, että asia käsitellään
ankaran tasa-arvoisesti eikä mitään väärinkäyttöä esim.
perinnön saamiseksi ole mahdollinen. Lisäksi vastustan kaikkea
parantamattomasti kärsivien ihmisten elämän väkivaltaista
pidentämistä.
Selle kodulehe omanik
Sündisin 5. augustil 1952 Stuttgardis. Õppisin aastatel 1959-61 waldorfkoolis, siis mind saadeti antroposoofilisesse internaatkooli kus kärsisin range ja võhivõõra kasvatuse all. Neljast kasvatajast esimene ja teine lõid mind ka. Välismaailmale ei jõutud, raadio ja ajalehed keelati. 1968. aastal tulin waldorfkooli tagasi. Seal ma sain tavalisema eluga tutvuda, kuigi tee sinna sai loomulised piirid kooli võimalikkustest ning oma kodu - keskmiste waldorfõpilastega võrdeldes - vähenõudlikust elustiilist.
1972. aastal kukkusin internaatkooli ümbrusesse tagasi kui mind saadeti muusikaõpingu ringreisile osaks välismaale, nii et ma jäin taas üksindaseks. Aastatel 1973-77 õppisin oreliehitamist. Pikad igapäevased töösõidud ja -ajad (13 tundi kodust väljas) ning iseseisva kodu puudumine takistasid mind midagi vaba aja elu leidmast. 1977. aastal kukkusin uuesti antroposoofide juurde - läksin Šotimaa idarannikurajoonile sotsiaaltööle kommunistiselt juhatud Camphill Rudolf Steiner-internaatkoolidesse. Koolitus algas septembris, aga katkestasin seda 1978. aasta jõuludeks kui üks 21-aastane saksa tüdruk Ravensburgist, kes oli tähelepanematult mulle lähenenud, oli sügisel mu südant murdnud. Alles sel hetkel õpetati mulle et armastamine on Camphillis, tegelikult kogu antroposoofide rahva juures, keelatud. 1980:ndast aastast alates on mul iseseisev kodu. 1979:ndast aastast alates ma töötasin igasugustel kohtadel - teatrilaval, keemiatehases, loomupäraste toitude kauplustes ja 1996. aasta augustist 2007. aasta lõpuni elektroonilise maksuliikluse eriäris mis kolis ära. Transfer-aeg 2008. aasta maikuuni, ja juunist alates töötan ma majahoidjana suures büroomajas Fellbachis, Stuttgardi idapoolses naabrilinnas. Mõtlen isegi kolimise peale. Ei saaks ainult sõidut tööle ja soome kogudusele (vt. all) lühikesemateks, aga Stuttgardi linnapea "Kindel & puhas"-poliitikast, kuhu kuulub ka aggressiivne, otse majade akentesse ulatuv kollane tänavavalgustus, saaksin lõplikult lahti.
1979:ndast aastast alates ma otsisin ajalehte kuulutuste kaudu tüdrukutega ühendust aga pidin pärast kümmet aastat alla andma, sest vanuseerinevus oli nende teaduslike ja aineliste oodatuste all ohtlikuks kasvanud, ega nende kujutlused otsingu teedest, minu ebanormaalstele tingimustele vaadates, minu südametunnistusega kokku ei sobinud. Otsingut tänan ikkagi oma võimelisuse eest armastusest vabalt rääkida, sest kasvatuse tekitatud hirmud ei täitunud. Alles 1982. aastal Šotimaa puhkusreisi ajal ärkasin sellest kasvatuse tekitatud Okasroosikese unelmast kui üks 20-aastane tüdruk Bambergist ütles küllakutset Stuttgardisse jõulupuhkuse ajal oma sõprade pärast ära: proovisin 1983. aasta septembris enda tappa.
1981. aastal algas mu soome keele õping, 1985:ndast aastast alates olin peaaegu igal aastal Soomemaal, mille astumine Euroopa Liidu liikmeks (1995) ma kurdan kõvalt. Aastatel 1984-97 olin Saksa-Soome Seltsi (DFG) liige aga lahkusin siis ära sest selts oli liiga kaubanduslikuks jäänud. Kuigi ma pole mingi kirikuelu dogmaatik, astusin DFG:i asenduseks soome koguduse liikmeks. Briti inglise keele lisaks on soome keel siis teine võõrkeel mida ma oskan piisavalt et elus sellega hakkama saada. 2004. aasta sügisel algas mu eesti keele õping soome keelega lähtekeelena, ja 2006. aasta septembris olin esimest korda Eestimaal, ühe nädala ajal Tartus. Tööolukord takistas mind aastatel 2007 ja -08 reisimast.
Poliitiliselt ma olen vasakpoollane (ei liialda äärvasakuni!), Gemeinwohl*, demokraatia, rahu ja keskkonnakaitse poolt ning Ameerika vastu. 1982. aastal astusin saksa Roheliste partei liikmeks aga lahkusin aastatuhandevahetusel taas ära kui partei toetas saksa sõdurite osavõtmist Kosovo sõjast ning (juhuslikult peaaegu samal hetkel) kaupluste seaduslike lahtiolekuaegade pikendamist. Mul on teenindusi kasutades range endadistsipliin ja olen (ning teen kampaanjat) majandusalade öö-, nädalalõpu- ja puhkepäevatöö vastu. 1997:ndast aastast alates olen Stuttgardi Vaba Raadio toetusühingu liige ja teen seal muusikasaateid ning 2006:nda aastani ka erisaateid töölistekaitseks nimetatud kampaanjast. Üks suur projekt oli 2003. aastal "Kathleen Ferrier-mälestusaasta", 8-osane seriaal inglise laulja 50:nda surma-aastapäeva puhul. 2001:st aastast alates on see koduleht olemas kus saate ka süütu ameerika vangi Mark Lankfordi kannatuslugu lugeda.
Põhjust et mul pole peret saab leida, sõbranna puudumise peale (looduse seadus: mitte vilju ilma õieteta), ka oma poliitilises ning keskkonda puutuvas seisukohas. Ma pole nõus sellele välismaade kaugelt juhatatud riigile lapsi kinkida. Maailmarahvastiku aeglustamatu kasv ei too midagi head tulevikku. Olen lahutanud nii surmaabi saksa Kolmandast Riigist kui sünnitamise piiritamist läänemaade moraalimõtetest. Olen rangete tingimuste all - nt. tingimatu võrsõiguslikkuse kaitseks ning pärimise kuritarvitamise takistamiseks - mõlemate poolt. Samuti olen ma ravimatult kannatavate inimeste elu vägevaldse pikendamise vastu.
__________
* ingl. k. common welfare, soome k. yhteisyhvä
- eestikeelset sõna ma oma sõnastikes ei leidnud
Blatt
letztmals aktualisiert am / Sheet last updated on / Lehti
ajan tasalla / Külg viimati muudetud
2.11.08