Persönlicher Steckbrief
Deutscher Rechtshinweis zu angezeigten Fremdseiten hier.

English - Suomeksi - Eesti keeles

Geboren 5. August 1952 in Stuttgart. 1959-61 Waldorfschule am Kräherwald, 1961-67 anthroposophisches Kinderheim, wo ich unter massiver Gehirnwäsche und Einschüchterung, unter der ersten und zweiten von insgesamt vier Erzieherinnen auch mit körperlicher Gewalt, zu leiden hatte. Die Außenwelt einschließlich der Unterhaltungsmusik war nicht zugänglich, Hörfunk und Zeitungen waren verboten. 1968-72 wieder "Kräherwald", dort guter Rehabilitationserfolg, der jedoch bald an den Möglichkeiten einer Schule und an dem für den Waldorfschülerdurchschnitt bescheidenen Elternhaus seine natürlichen Grenzen fand.

1972 Rückfall in das Heiligtum der Heimumgebung durch aufgeschwatztes Musikwanderstudium mit Auslandsaufenthalten, dadurch erneute Vereinsamung. Danach ruinierte mir 1973-77 eine Orgelbaulehre meine besten zwanziger Lebensjahre, denn durch lange tägliche Wege und Arbeitszeiten (13 Stunden außer Hause) sowie das Fehlen eines selbständigen Haushaltes war keine Integration in eine Freizeitumgebung möglich. 1977 erneuter Rückfall in anthroposophische Umgebung durch Arbeit in den kommunistisch organisierten Camphill-Heimen nahe Aberdeen (Schottland), Seminar ab September, abgebrochen zu Weihnachten 1978 nach Herzbruch mit einer damals 21jährigen Ravensburgerin, die sich ihrem Landsmann allzu leichtsinnig angenähert hatte. Erst bei dieser Gelegenheit wurde ich belehrt, dass die Liebe in Camphill, eigentlich allgemein bei Anthroposophen, nicht geduldet wird. Seit 1980 führe ich einen selbständigen Haushalt. Seit 1979 verschiedene Arbeitsplätze, von Theaterbühne über Chemiebetrieb bis Naturkostläden, wo ich durch künstlich verlängerte Samstagsarbeit und anthroposophisches Umfeld einen erneuten gesellschaftlichen Rückschlag hinnehmen musste. August 1996 bis Jahresende 2007 Universalkraft bei einem bankennahen EDV-Dienstleister, der zum Jahresende fortzog. Januar bis Mai 2008 Transfergesellschaft. Seitdem arbeite ich als Hausmeister in einem großen Büro- und Werkstattkomplex in Fellbach-Schmiden. Zur Kompensation der Mehrarbeit, die ich fast lebenslang im Vergleich zur allgemeinen Entwicklung leisten musste (Wochenstunden, Feiertagsverlust und Urlaubsentzug), erwäge ich Frührente, was vorbehaltlich korrekter Gesetzeskenntnis ab Herbst 2014 möglich ist. Dann werde ich, auch wegen des mir verhassten Bahnprojektes Stuttgart 21, aus dem Musterländle Baden-Württemberg fortziehen.

1979 begann ich, auf dem Inseratenweg Kontakt zu Mädchen zu suchen, musste aber zehn Jahre später unter dem Druck modischer, wissenschaftlicher und materieller Erwartungen der Gegenseite, die den Altersunterschied zu schnell in kritische Höhen getrieben haben, aufgeben. Auch waren ihre Präferenzen zu Wegen und Mitteln des Kennenlernens angesichts meiner anormalen Ausgangslage mit meinem Gewissen nicht vereinbar. Der Suche verdanke ich indes die Fähigkeit, über Liebe überhaupt frei zu reden, da anfängliche, aus der Erziehung herrührende Ängste sich als unbegründet erwiesen. Erst im Herbst 1982 nach einem Ferienbesuch in Schottland bin ich aus dem Dornröschenschlaf der Kinderheimerziehung endgültig aufgewacht, als eine damals 20jährige Bambergerin, die ich dort kennengelernt hatte, eine Einladung über die Winterferien nach Stuttgart unter Berufung auf die Wichtigkeit ihrer Freunde ablehnte: Selbstmordversuch im September 1983. Seitdem brenne ich zu Silvester kein Feuerwerk mehr ab - die Lebensfreude aus der anthroposophischen Retorte war der Außenweltrealität gewichen.

1981 Beginn des Selbststudiums der finnischen Sprache, seit 1985 fast jedes Jahr Urlaub in Finnland, dessen EU-Beitritt (1995) ich sehr bedauere. Mitglied der Deutsch-Finnischen Gesellschaft 1984-97, Austritt wegen ihres zunehmenden Kommerzialismus und Professionalismus. Obwohl kein dogmatischer Kirchgänger, schloss ich mich ersatzweise der in Fellbach beheimateten finnischen Gemeinde Stuttgart an, singe in deren Chor und spiele in den Gottesdiensten Orgel oder Klavier. Neben (britischem) Englisch ist Finnisch meine zweite Fremdsprache mit guter Sprachroutine. Im Herbst 2004 habe ich begonnen, mit Finnisch als Lehrsprache dessen nächsten Sprachverwandten, Estnisch, zu lernen. Seitdem war ich bislang dreimal in Estland. Die mündliche estnische Sprachpraxis, anders als die schriftliche, leidet unter chronischem Gelegenheitsmangel.

Politische Ausrichtung: gemäßigt links, gemeinwohl-, demokratie-, friedens- und ökologisch orientiert und der US- und EU-Machtgier abgeneigt. 1982 trat ich den Grünen bei, die ich aber wegen ihres Ja zu Kosovokrieg und (zufällig fast zeitgleich) längeren Ladenöffnungszeiten zur Jahrtausendwende wieder verließ. Ich übe als "dienstleisterorientierter Kunde" strenge Selbstdisziplin im Umgang mit kommerziellen Diensten, bin gegen Nacht-, Wochenend- und Feiertagsbetrieb in Wirtschaftsbranchen und distanziere mich dabei von der oft geäußerten Behauptung kommunistischer Allüren - Arbeits- und Betriebszeitendisziplin ist keine Frage der Wirtschaftsordnung, sondern der Gesetzgebung. Seit 1997 bin ich im Förderverein des Freien Radios für Stuttgart, wo ich seitdem Musiksendungen gestalte sowie bis 2006 auch Sendungen zu meinem als Arbeitnehmerschutz bezeichneten Politikum ausstrahlte. Ein großes Radioprojekt war 2003 eine achtteilige Sendereihe "Das Kathleen Ferrier-Gedächtnisjahr" aus Anlass des 50. Todestages der englischen Sängerin. Seit 2001 besteht diese Internetseite, auf der ich auch einen Ordner zur Leidensgeschichte des unschuldigen amerikanischen Gefangenen Mark Lankford unterhalte.

Das Fehlen einer Familie ist neben meiner Pechsträhne in Herzensdingen (Naturgesetz: "ohne Blüten keine Früchte") hauptsächlich auf meine politische und weltökologische Überzeugung zurückzuführen. Ich bin nicht bereit, diesem Staat und seinen externen Befehlshabern (EU, NATO) ein Kind zu schenken und sehe angesichts der ungebremsten Weltbevölkerungsexplosion nichts Gutes kommen. Ich befürworte die Legalisierung des Leidensfreitodes (der aktiven Sterbehilfe) und die Geburtenkontrolle unter der strengen Auflage der absoluten Gleichberechtigung und des Schutzes vor jedem Missbrauch zB zum Zweck der Beerbung. Wäre meine Vergangenheit normal gewesen und der Leidensfreitod legal, so hätte ich die Gründung einer Adoptivfamilie erwägen können.

Zum Haupttitelblatt

The one behind this website

Born 5th August 1952 in Stuttgart. Waldorf School from 1959 to 1961, thereafter until 1967 anthroposophical boarding school where I suffered under massive brain-washing including - under the first and second of four governesses - physical violence. The outside world, inclusive of popular music, was inaccessible, radio and newspapers were prohibited. 1968 to 1972 back at Waldorf school where I had a considerable success in social re-establishment, although this found its natural limits at the possibilities of a school and the below-average wealth conditions at home.

In 1972 I suffered a setback when returning to anthroposophical sanctuaries by a music course partly abroad thus falling back into loneliness. Thereafter, 1973 to 1977, a church-organ builder's training ruined my best twenties as, through daily travelling and work (13 hours off home) as well as an independent home lacking, there was no chance to integrate into any free-time activity. In 1977 there came another setback into anthroposophical sanctuaries through work in the communist Camphill Rudolf Steiner Schools near Aberdeen (Scotland), seminar as from September but discontinued at Christmas 1978 after a then-21-year-old Ravensburg girl had broken my heart by approaching her fellow-countryman too carelessly. Not until then I learned that Camphillers, actually anthroposophists in general, detest love. In 1980 I moved into an independent home. Since 1979 I had various employers ranging from a theatre company via a small chemical plant to health-food shops where under artificially prolonged Saturday work as well as anthroposophical background I suffered another social setback. August 1996 to the end of 2007 all-round job at an electronic cash network provider's who moved away. Transfer time until May 2008, and since I am care-taking in a large office and workshop unit in Fellbach, Stuttgart's eastern neighbour town. In order to balance the life-long overtime done comparing with the general development (weekly working-hours as well as holiday cuts), I consider early retirement which, if my legal knowledge is correct, is possible as from autumn 2014. Subsequently I intend, among others as a consequence of the disliked Stuttgart 21 railway project, to move out of the paragon district of Baden-Württemberg.

In 1979 I started trying to get in touch with girls through newspaper ads but had to capitulate after ten years as the age difference has become critical too fast under the pressure of the females' fashionate, scientifical and material expectations. Nor were their preferred ways and means of contact, due to my subnormal conditions, in accordance with my conscience. Through these activities however I became able to talk freely about love as fears deriving from the rearing were found unreasoned. Not until autumn 1982, after a holiday visit to Scotland, I finally woke up from the Sleeping Beauty dream induced by the boarding-school rearing when a then-20-year-old Bamberg girl whom I had met there refused an invitation to Stuttgart referring to her friends at home being too important: attempt of suicide in September 1983. Since then I do not fire rockets on New Year's nights any longer - the joy of life out of the anthroposophical test-tube has given way to outside-world life reality.

In 1981 I started learning the Finnish language, since 1985 almost every year one holiday journey to Finland, the EU membership of which (since 1995) I thoroughly regret. Membership to the German-Finnish Society 1984 to 1997 when I left them due to their increasing commercialism and professionalism. Though far from being a church dogmatist, I joined the Stuttgart Finnish Parish instead, sing in their choir and play the organ or piano in their services. Finnish is, besides English, thus my second foreign language with decent talking routine. In autumn 2004 I started, using Finnish as a teaching-language, learning its nearest kin Estonian as well. Since then I have been in Estonia three times. Contrary to writing, my Estonian talking-skills keep a poor level due to chances lacking.

Politically I am on the moderate left wing, common welfare, democracy, peace and ecology minded, detesting the US and EU greed of power. In 1982 I joined the German Greens but left them at the turn of millennium as a consequence of them supporting German troops to be sent into the Kosovo War and (by chance almost simultaneuosly) legalising longer opening-hours of shops. I practise a stringent self-discipline in using commercial services, oppose night, week-end and public holiday business in the economy and want it clear that this has nothing to do with communism - business time discipline is not a question of economical structures but of legislation. In 1997 I joined the support association of the Free Radio for Stuttgart where subsequently I run music programmes and, until 2006, did sessions on my Workers' Protection campaign. One large project was an eight-part series in 2003, "The Kathleen Ferrier Memorial Year", at the occasion of the 50th anniversary of the English singer's death. This website exists since 2001, and on it I also keep a folder about the innocent American prisoner Mark Lankford.

The absence of a family is, besides my bad luck in love (natural law: "No fruit without flowers"), a consequence of my political and ecological conviction. I refuse this state and its external commanders (EU, NATO) this gift, nor do I see anything good for the future at the presence of the continuing, explosive growth of world population either. I am in favour of legalising active dying-aid* as well as legal birth control, both under the strict condition that there be equal rights to All, and all kinds of misuse eg. for the purpose of inheritance is impossible. If my past had been normal and dying-aid was legal, I could have considered founding a family of adopted children.

____________
* German "aktive Sterbehilfe", supposed to release incurably suffering people who expressly wish to die rather than linger on. The term of "euthanasy" is not in use in Germany as it is still being linked to Hitler's times. Using this word, Hitler had sick and handicapped people killed

Home

Tämän kotisivun omistaja

Synnyin 5. elok. 1952 Stuttgartissa. 1959-61 Steiner-koulu, 1961-67 antroposofinen sisäoppilaitos, siellä aivopesevä ventovieras kasvatus, johon neljästä kasvattajasta ensimmäisen ja toisen johdolla kuului myös väkivaltaa. Ulkomaailmaan, viihdemusiikki mukaan lukien, ei päästy, radio ja lehdistö kiellettiin. 1968-72 taas Steiner-koulu, jossa paluu ajanmukaisempaan elämänmenoon onnistui hyvin, vaikka tie löysi luonnolliset rajansa koulun mahdollisuuksista ja waldorfkoululaisten keskimäärään verrattuna vaatimattomista kotiolosuhteista.

V. 1972 takaisku sisäoppilaitoksen ympäristöön musiikkikoulutuksen avulla, osittain ulkomailla, joka sai minut taas yksinäisyyteen. Sen jälkeen tuhosi vv. 1973-77 urkujenrakentajan koulutus parhaimmat 20-ikälukuni vuodet koska, pitkien jokapäiväisten työnaikojen ja -matkojen (13 tuntia poissa kodista) sekä itsenäisen kodin puuttumisen seurauksena, ei ollut mahdollista liittyä yhteenkään vapaa-ajan aktiivisuuteen. V. 1977 toinen takaisku antroposofien pyhäkköihin työllä kommunistisissa Camphill Rudolf Steiner-sisäoppilaitoksissa Aberdeenin kaupungin lähellä Skotlannissa. Seminaarikoulutus alkoi syyskuussa, mutta keskeytin sen jouluna 1978 kun silloin 21-vuotias sakaslaistyttö Ravensburgista, joka oli lähestynyt kotimaansa toveria liian huolettomasti, oli murtanut sydämeni. Vasta siinä tilaisuudessa minulle opetettiin että Camphillissä, oikeastaan useimmissa antroposofien piireissä, syrjitään rakkautta. V:sta 1980 lähtien minulla on itsenäinen koti. Vuodesta 1979 lähtien eri työpaikkoja teatteriseurasta kemialiikkeen kautta luontaistuotekauppoihin, joissa tarpeettomasti pidennetyn lauantaityön ja antroposofisen ympäristön paineessa sain uuden kulttuurillisen takaiskun. V:n 1996 elokuusta v:n 2007 loppuun työskentelin elektronisen maksuliikenteen erikoisliikkeessä joka muutti pois. Transfer-tilanne v:n 2008 toukokuuhun asti, ja tästä lähtien työskentelen talonmiehenä isossa toimisto- ja pajataloyksikössä Fellbachissa, Stuttgartin itäisessä naapurikunnassa. Elämän ylityön (viikontyötunnit, pühäpäivän kumous ja lomaleikkaukset) korvaukseksi mietin lähdöstä varhaiseläkkelle mikä, edellyttäen että tunnen lait oikein, on mahdollinen v:n 2014 syksyllä. Sitten aion, osaksi myös vihaamani rautatieprojektin Stuttgart 21:n vuoksi, muuttaa tästä malliosavaltiosta Baden-Württembergistä pois.

V:sta 1979 alkaen etsin sanomalehtien avulla tyttöä mutta jouduin antautumaan kymmenen vuoden kuluttua ikäeron kasvettua, vastapuolen muotisten, tieteellisten ja aineellisten odotuksien paineessa, liian nopeasti vaarallisiin. Myös oli omatuntoni, epänormaaleja olosuhteitani katsoen, kieltänyt minua menemästä heidän etsinnän etusijalle asentamiaan tutustumisen teitä. Etsintää kiitän kuitenkin kyvystäni puhua vapaasti rakkaudesta, koska kasvatuksesta syntyneet pelot eivät toteutuneet. Vasta v. 1982, syksyisen Skotlannin lomamatkan jälkeen, heräsin lopullisesti sisäoppilaitoskasvatuksen aikaansaamasta Prinsessa Ruususen unelmasta kun tuolloin 20-vuotias bambergiläistyttö, johon olin siellä tutustunut, vastasi lomakutsuun Stuttgarttiin kielteisesti oman ystäväpiirinsä tärkeyden vuoksi: itsemurhayritys syyskuussa 1983. Tästä alkaen en enää polta vuodenvaihteeksi ilotulituksia - elämänilo antroposofien koeputkesta antoi tien ulkomaailman tosielämälle.

V. 1981 alkoi suomen kielen opiskeluni, v:sta 1985 lähtien olin melkein joka vuosi Suomessa, jonka EU-jäsenyyttä valitan kovasti. Liityin v. 1984 Saksalais-Suomalaiseen Seuraan mutta erosin v. 1997 yhdistyksen kaupallistumisen ja ammatillistumisen seurauksena. Vaikka olen kaukana kirkollisesta dogmaattisuudesta, liityin korvaukseksi Stuttgartin suomalaiseen seurakuntaan, laulan heidän kuorossaan ja soitan jumalanpalveluksissa urkuja tai pianoa. Siis brittiläis-englannin kielen vierellä on suomi päässyt toiseksi vieraaksi kieleksi, jonka osaan suhteellisen hyvin puhua. Vuoden 2004 syksyllä alkoi, suomi opetuskielenä, viron kielen opintoni. Tähän asti olen lomaillut Virossa kolme kertaa. Vastoin kirjoitustaitoa kärsii puhetaitoni keskustelutilaisuuksien puutteen paineessa.

Poliittisesti olen vasemmistolainen (en liioittele äärivasemmistoon!), yhteishyvän, demokratian, rauhan ja luonnonsuojelun puolesta sekä Yhdysvaltain ja Euroopan Unionin vallanhimoa vastaan. V. 1982 liityin Saksan Vihreiden puolueeseen mutta erosin vuosituhannenvaihteeksi puolueen kannatettua sekä Saksan sotavoimien liittymistä Kosovon sotaan että (sattumalta melkein samanaikaisesti) kauppojen laillisten aukioloaikojen pidentämistä. Olen ankaran omakurinpitoinen kaupallisten palvelujen käytössä, vastustan talousalojen yö-, viikonloppu- ja pyhäpäivätoimintaa ja tahdon tehdä selväksi ettei tällä ole mitään tehtävää kommunismin kanssa, eihän liiketoiminta-aikojen kurinpito ole talousrakenteen vaan on lainsäädännön kysymys. V:sta 1997 lähtien olen Stuttgartin Vapaan Radion avustusyhdistyksen jäsen ja teen joskus musiikkilähetyksiä sekä vuoteen 2006 myös lähetyksiä työläistensuojeluksi kutsumastani kampanjasta. Iso projekti oli v. 2003 "Kathleen Ferrier-muistovuosi", 8-osainen lähetyssarja englantilaisen laulajan 50:nnen kuolinmuistopäivän ansiosta. Tämä kotisivu on olemassa v:sta 2001 lähtien, ja siinä on myös kansio syyttömästä amerikkalaisesta vangista Mark Lankfordista.

Perheen puuttuminen ei vain johdu siitä, etten koskaan saanut rakastaa (luonnon laki: "ei hedelmiä ilman kukkia"), vaan myös poliittisista ja maailmanekologisista syistä. En ole valmis lahjoittamaan yhtään lasta tälle valtiolle ulkoisine kauko-ohjaajineen (EU, NATO). Myös ihmiskunnan väkiluvun jarruttamattoman, räjähdysmäisen kasvun johdosta en odota mitään hyvää tulevaisuutta. Kannatan aktiivisen kuolinavun* laillistamista sekä syntyvyyden laillisia rajoituksia edellyttäen että asiat käsitellään ankaran tasa-arvoisesti ja kaikenlainen väärinkäyttö (esim. perinnön saamiseksi) on mahdoton. Jos menneisyyteni olisi ollut normaali ja kuolinapu olisi laillinen, olisin voinut miettiä adoptiperheestä.

_______
* Saksaksi "aktive Sterbehilfe", tarkoittaa parantamattomasti kärsivien ihmisten päästämistä elämästä edellyttäen että he nimenomaan tahtovat mieluummin kuolla kuin kärsiä edelleen. Sanaa "eutanasia" ei käytetä Saksassa, koska se muistuttaa edelleen Kolmannen Valtakunnan aikoina tehdystä väärinkäytöstä. Tähän nimeen murhautti Hitler sairaita ja vammaisia ihmisiä

Otsikkolehteen

Selle kodulehe omanik

Sündisin 5. augustil 1952. aastal Stuttgardis. Õppisin aastatel 1959-61 waldorfkoolis, siis saadeti mind antroposoofilisesse internaatkooli kus kärsisin range ja võhivõõra kasvatuse all. Neljast kasvatajast esimene ja teine lõid mind ka. Välismaailmale, meeleolumuusika kaasa arvatud, ei jõutud, raadio ja ajalehed keelati. 1968. aastal tulin waldorfkooli tagasi. Seal sain tavalisema eluga tutvuda, kuigi tee sinna sai loomulised piirid kooli võimalikkustest ning oma kodu - keskmiste waldorfõpilastega võrreldes - vähenõudlikust elustiilist.

1972. aastal kukkusin internaatkooli ümbrusse tagasi kui mind saadeti muusikaõpingu ringreisile osaks välismaale, nii et ma jäin taas üksildaseks. Pärast seda hävitas aastatel 1973-77 oreliehitajakoolitus minu parimad 20:ndad eluaastad, sest pikad igapäevased töösõidud ja -ajad (13 tundi kodunt ära) ning iseseisva kodu puudumine takistasid mind millessegi vaba aja aktiivsusse integreerumast. 1977. aastal kukkusin uuesti antroposoofide juurde - läksin sotsiaaltööle kommunistlikesse Camphill Rudolf Steiner-internaatkoolidesse Šotimaale, Aberdeeni linna lähedale. Kasvatajakoolitus algas septembris, aga katkestasin seda 1978. aasta jõuludeks kui üks 21-aastane saksa tüdruk Ravensburgist, kes oli mulle liiga tähelepanematult lähenenud, oli sügisel mu südant murdnud. Alles sellel hetkel õpetati mulle et armastamine on Camphillis, tegelikult kogu antroposoofirahva juures, keelatud. 1980:ndast aastast alates on mul iseseisev kodu. 1979:ndast aastast alates töötasin igasugustel kohtadel - teatrilaval, väikeses keemiatehases ning loomupäraste toitude kauplustes kus tahtlikult pikendatud laupäevatöö ja antroposoofiline ümbrus heitsid mind taas kultuurilisest elust välja. 1996. aasta augustist 2007. aasta lõpuni töötasin elektroonilise maksuliikluse eriäris mis kolis ära. Transfer-aeg 2008. aasta maikuuni, ja sellest alates töötan ma majahoidjana ühes suures büroo- ja sepikojamajas Fellbachis, Stuttgardi idapoolses naaberlinnas. Kogu elu ületundide (töötunnid nädala kohta, ühe puhkepäeva kaotamine ja puhkuse äravõtmine) asenduseks mõtlen varapensionist mis, eeldades et tunnen seadused korralikult, on 2014. aasta sügisest alates võimalik. Siis hakkan, osaks ka vihatud raudteeprojekti Stuttgart 21:e pärast, sellest eeskujuliidumaast Baden-Württembergist ära kolima.

1979:ndast aastast alates otsisin ajalehte kuulutuste kaudu tüdrukutega ühendust aga pidin pärast kümmet aastat alla andma, sest vanuseerinevus oli nende moeliste, teaduslike ja aineliste oodatuste all liiga kiirelt ohtlikuks kasvanud, ega nende kujutlused otsingu teedest, minu ebanormaalstele tingimustele vaadates, minu südametunnistusega kokku ei sobinud. Otsingut tänan ikkagi oma võimelisuse eest armastusest vabalt rääkida, sest kasvatuse tekitatud hirmud ei täitunud. Alles 1982. aastal pärast üht Šotimaa puhkusreisi ärkasin lõplikult internaatkoolikasvatuse tekitatud Okasroosikese unest kui üks 20-aastane tüdruk Bambergist, kellega olin seal tuttavaks saanud, ütles küllakutset Stuttgardisse jõulupuhkuse ajaks oma sõprade pärast ära: proovisin 1983. aasta septembris enda tappa. Pärast seda ma ei põleta enam aastavahetuste öödel ilutulestikke - antroposoofide "kunstelurõõmu" asemele saabus välismaailma tõsielu.

1981. aastal algas mu soome keele õping, 1985:ndast aastast alates olin peaaegu igal aastal Soomemaal, mille astumine Euroopa Liidu liikmeks (1995) ma kurdan kõvalt. Aastatel 1984-97 olin Saksa-Soome Seltsi (DFG) liige; lahkusin sellest ära sest see oli liiga kaubanduslikuks ja professionaalseks jäänud. Kuigi ma pole mingi kirikuelu dogmaatik, astusin DFG:i asenduseks soome koguduse liikmeks, laulan nende kooris ja mängin jumalateenistustes orelit või klaverit. Briti inglise keele lisaks on soome keel siis teine võõrkeel mida ma oskan piisavalt et elus sellega hakkama saada. 2004. aasta sügisel algas mu eesti keele õping soome keelega lähtekeelena, ja siiani olin kolm korda Eestis olnud; 2010. aastal tehti minuga Viljandis üks intervjuu. Vastupidiselt kirjutamisele takistab vestlemisvõimaluste puudumine mind eesti keelt rääkides harjutamast.

Poliitiliselt olen ma vasakpoollane (ei liialda äärvasakuni!), rahvusliku heaolu, demokraatia, rahu ja keskkonnakaitse poolt ning Ameerika ja Euroopa Liidu vallaahnuse vastu. 1982. aastal astusin saksa Roheliste partei liikmeks aga lahkusin aastatuhandevahetusel taas ära kui partei toetas saksa sõdurite osavõtmist Kosovo sõjast ning (juhuslikult peaaegu samal hetkel) kaupluste seaduslike lahtiolekuaegade pikendamist. Mul on kaubanduslikke teenindusi kasutades range endadistsipliin, olen majandusalade öö-, nädalalõpu- ja puhkepäevatöö vastu ja tahan selgeks teha et sellel pole midagi tegemist kommunismiga - töö- ja lahtiolekuaegade distsipliin pole majandusstruktuuri vaid on seaduste asi. 1997:ndast aastast alates olen Stuttgardi Vaba Raadio toetusühingu liige ja teen seal muusikasaateid ning 2006:nda aastani ka erisaateid töölistekaitseks nimetatud kampaanjast. Üks suur projekt oli 2003. aastal "Kathleen Ferrier-mälestusaasta", 8-osane seriaal inglise laulja 50:nda surma-aastapäeva puhul. 2001:st aastast alates on see koduleht olemas kus saate ka süütu ameerika vangi Mark Lankfordi kannatuslugu lugeda.

Põhjus et mul pole peret pole ainult see, et ma ei tohtinud kunagi armastada (looduse seadus: "mitte vilju ilma õieteta"), vaid on ka minu poliitilise ning keskkonda puutuva seisukoha tulemus. Ma pole nõus sellele EL:u ja NATO kaugjuhitud riigile ühtki last kinkida, ega ma maailmarahvastiku aeglustamatu, plahvatava kasvu tagajärjel midagi head tulevikku ei näe. Olen nii aktiivse suremisabi* kui sündimuse seadusliku piiramise poolt eeldades tingimata et asjad käsitletakse võrdõiguslikult ja igasugune kuritarvitamine nt. päranduse saamiseks on võimatu. Kui minu minevik oleks normaalne olnud ja suremisabi oleks seaduslik, oleksin adopteeritud lastega pere peale mõtelda saanud.

_______
* Saksa keeles "aktive Sterbehilfe", tähendab parandamatult piinlevate inimeste vabastamist elust eeldades et nad tahavad pigem surra kui edasi piinelda. Sõna "eutanaasia" Saksamaal ei kasutata, sest see on sakslastele edasi Kolmanda Riigi erisõna. Selle nimega laskis Hitler haigeid ja puudega inimesi tappa

Peaavalehele

Blatt letztmals aktualisiert am / Sheet last updated on / Lehti ajan tasalla / Külg viimati muudetud
10.12.11